tiistai 15. heinäkuuta 2014

Mujulampi

Mujulampi, suolampi Rautalammilla

Uteliaisuus suolampia ja varsinkin sudenkorentoja kohtaan jatkuu. Illansuussa vierailin mökkini lähimaastossa sijaitsevalla Mujulammella.


Lampi on reilun sadan metrin pituinen, soikeahko ja rannoiltaan soistunut. Joskus 60-luvulla kävin paikalla ensikerran  naapurin kaiman kanssa mustia ahvenia narraamassa. Uskomatonta vaan, mutta niitä löytyy kaikista Suomen luonnon vesialtaista.


Sammal kasvoi monenlaista vihreää ja joukosta erottui  hyvin punertavat kihokin lehdet. Nämä lihansyöjäkasvit siinä odottivat saalistaan.


Jotain pientä näyttäisi tarttuneenkin.


Tältä suolta ei ole odotettavissa litraakaan hillaa, mutta näytteet toki löytyi.


Lammen länsipäässä, kuusikorven varjossa oli maariankämmeköiden kasvupaikka. Niitä näytti olevan useampi kymmen. Pitkällä putkella sain  kuvan vain kukinnosta.


Rantaturpeikko oli hirvien tallaama ja syykin siihen löytyi tästä. Irtonainen vehka oli jäänyt syömättä.


Pohjoisrannan hillat olivat jo kypsiä. Sainpa herkutella kourallisen.


Ketokultasiivet kisailivat sammalten päällä.


Johtuiko suht voimakkaasta tuulesta, mutta sudenkorentoja oli niukalti. Nämäkään harvat eivät malttaneet laskeutua paikoilleen.


Pienikin on kaunista ja tunnissa voi nähdä paljon, kun ei odota mitään suurta ja raflaavaa. Suon värit ovat moninaiset eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Syksyllä sitten paneuduttakoon niihin enempi.


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Sudenkorennot

Ilosenlammen hääjuhlaa Rautalammin pitäjässä

"Sudenkorennot (Odonata) on hyönteisten lahko. Se on eräs vanhimmista nykyisin esiintyvistä hyönteislahkoista ja lajeja tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 5700. Lahko on hyvin edustettuna myös fossiiliaineistossa. Suomessa on tavattu 60 sudenkorentolajia."


Nyt, kun kelit jälleen lämpenivät, läksin eilen etsimään perhosia. Kokemukseni mukaan niitä pitäisi olla tähän aikaan  metsäteiden varsilla hyvin. Kovin runsaasti en niitä löytänyt ja siksi poikkesinkin Ilosenlammelle, jos vaikka sieltä sudenkorentoja löytäisin. Lammelta on lähimpään taloon linnuntietä kolmisen kilometriä ja metsätietä tuplasti. Autoltakin saa lammelle tallata vielä puolen kilometriä. Aika rauhallinen paikka siis. 


Vierailu ei ollut turha, sillä Ilonen taitaakin olla varsinainen sudenkorentojen häälampi. Valitettavasti lenkarini eivät olleet sopiva jalkinetyyppi näille kosteille ja hyllyville rannoille. Tyydyin kuvailemaan vain kuivemmalla maankamaralla.


Monenlaisia "helikoptereita" rannalla pörräsikin. Kuten Wikipediasta luin, löytyy Suomesta kuusikymmentä erilaista sudenkorentoa.

Kuvausalueen rajallisuus jäi harmittamaan ja niinpä palasin tänään paremmin varustautuneena samalle lammelle. Polun päässä on jonkun korpikalastajan onkivene ja uskaliaasti lainasin sitä. Meillä päin oli ennen muinoin sallittua näin menetellä. Jos vain tietäisin kenen vene on kyseessä, pyytäisin toki saada käytölleni myös luvan.


Yksin ei tarvinnut vesille lähteä. Jostain tuhdon alta esiin mönki tällainen hämähäkki.

 

Hääjuhlat olivat menoillaan. Lajeja en vielä tunnista, mutta taidanpa alkaa ottaa niistä selvää. Outo on tuo niskaote. Missähän näillä otuksilla on mitäkin?


Sininen edestä

Sininen sivulta


Daavid vastaan Goljat


Sininen kortteen latvassa


Kaislikon hääpari. Välillä lennettiin.


Ja sitten taas jatkettiin. 

Valitettavasti tietämykseni näistä upeista hyönteisistä on olematonta. Kertokoot kuvat omaa tarinaansa. Mutta, jos kiinnostut aiheesta, kurkkaa tänne: http://korento.net/

Sen suuren ja vihreän, jonka näin, haluan vielä saada linssini eteen.