sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Häkkilän muinainen koulumatka

Kuinka Hännän lapset ja muut Konneveden eteläpään mukulat kouluun reissasivat


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.


Aina ei ole yli kolmen tai viiden kilometrin koulumatka taittunut bussilla tai taksilla. Suomen maasedulla on ollut yleistä, että pienetkin koululaiset ovat vaeltaneet yli järven selkien ja pitkin tiettömiä taipaleita kuullakseen aapiskukkoa.


Kun tästä järven länsirannalta, Hännän talon viereiseltä mäentöyräältä kotsoo kaakkoon, näkee 2,7 km:n päässä Vahvavuoren. Väliin mahtuu järven selkää ja metsäpolkua, jota pitkin on pitänyt tallustaa vielä toinen mokoma päästäkseen Häkkilän kouluun. Kaikkien mutkien ja kiertojen jälkeen matkaa kertyi reilut kuusi kilometriä. Kauimmaisesta naapurista kertyikin jo yhdeksän kilometriä. Tässä kuvakertomuksessa keskityn Hännän lapsikatraaseen ja sen vuonna 1939 koulunsa aloittaneeseen Matti-poikaan. Näin siksi, että kaikki se mitä tästä asiasta tiedän, perustuu Matin omiin tarinoihin. Ja niitähän riittää. 


Ensimmäinen soutumatka kunnan kustantamalla veneellä oli puolitoista tai kaksi ja puoli kilometriä riippuen siitä mentiinkö Haapalahteen vai Uuranlammen ja Uuranjoen kautta Häkkilän myllylle. Talvella matkaa taitettiin jalan tai suksilla.



Mylly jauhoi lähialueen viljat. Se sijaitsi Vahvanen-järvestä laskevan myllyjoen suulla. Tuosta ajasta jäljellä on enää myllärin tupa, joka kunnostettuna palvelee vielä kesäasumuksena. Tällä asuntokentällä on sijainnut muitakin rakennuksia, joista tietoni ovat vajaat. Parinsadan metrin mittaista jokea pitkin on myös uitettu puutavaraa. Myllyn vieressä pikkukoskessa on ollut myös uittoränni. Nyt alue on hiljainen eikä sinne vieläkään tule tietä. Nykyasukkaat kulkevat joen rannan kärrypolkua Vahvaselle ja siitä edelleen veneellä jonnekin autolla ajettavaan rantaan.
Myllynseudun vilkkaimpaan aikaan porukkaa on riittänyt. Oli myllärin perhe, jauhattajat, metsureita, uittoporukkaa ja koululaisia ainakin. Lienee tupa on ollut myöskin jonkinmoinen kauttakulkupaikka. Mäellä oli myös pieni kauppapuotikin. Oliko kuvan talossa, en tiedä. Koska kyseessä oli Hännän kaupan sivupiste, kutsuttiin sitä savolaisittain Hännän huaraliikkeeksi. Myllyssä oli myös posti tai ainakin jonkinmoinen etäpääte. Sieltä posti kulkeutui sitten järviseudun taloihin.


Myllyjokea on selvästi perattu uittotarpeisiin. Yläniskalla on ollut säädeltävä lankkupato.


Polun varren kuusella on jo kokoa. Ei yletä yksi syli, jos kaksikaan, puun ympäri.


Nyt aukeaa Vahvanen. Edessä oli neljä kilometriä kävelyä. Myöhemmin kunta järjesti tällekin taipaleelle veneen.


Tuosta se polku on mennyt, uskokaa vaan. Kuluneet vuosikymmenet ilman polun tallaajia ovat tehneet oivaa naamiointityötä. Aina ei jälkeä löytynyt lainkaan.


Nyt polku jatkui Vahvavuoren ja järven välissä nousten välillä vuoren rinteelle. Metsän aukoista pilkottaa Vahvasen maisemat. Kysyessäni Matilta: "Pelottiko?" Sain vastauksen, että ei, päinvastoin, kielloista huolimatta kiipeiltiin pitkin vuoren jyrkänteitä aina sen laelle asti.


Kallioniemi


Melkoisia louhikoita. On luolia ketun, mäyrän ja nykyisin myös supin asustaa.


Etsiessäni polku-uraa alhaalta rannasta huomasin rinteen puolivälissä luonnottoman hyvässä järjestyksessä sammaloituneita kiviä . Lähempää tarkasteltuna rakennelma osoittautui rakennetuksi polun pohjaksi. Häkkilän kylältä onkin ollut rekitie myllylle, kertoi Matti.


On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois, 
jos käsi ei enkelin kädessä ois


Helppo on ajatella, että noilla koululaisilla on ollut varjelusta matkassaan. Onnettomuuksista en ole kuullut. Voihan niitä toki olla sattunutkin.  Tuon pengerryksen jälkeen en ollut enää varma polun kulusta. Kuuset ja katajat valtasivat maaston. Rantaa seuraten saavutin kylätien, kuten pikkukoululaiset aikoinaan. 


Varmaan tuntui jo turvallisemmalta, kun näkyi Uusi Häkkilä.


Vanhan Häkkilän navetta


Vanha Häkkilä. Näissä taloissa sekä väliin myllyllä asuttiin kelirikkoaikoina tai sään käytyä rajuksi.


Ja lopulta Pieni-Vahvasen tuolla puoleen opettajan venekoppeli ja rantasauna. Nykyisin Pieni-Vahvasen ja Vahvasen yhdistävän salmen yli menee kunnon autosilta. Kaipa silloinkin paikalla on ollut jonkinmoinen kapulasilta.


Sitten näkyykin jo koulu. Häkkilän koulu on perustettu 1907 ja se on lakkautettu 1968. Talvisodan aikaan koulunkäynti keskeytettiin talveksi, koska koulun täytti Karjalasta saapuneet evakot.


Koulu on saanut arvonsa ymmärtävät yksityiset omistajat. Paikat näyttävät ainakin ulkoisesti olevan hyvässä kunnossa.


Kun Matti-poika oli saanut koulut käydyksi ja opettajan pätevyyden Rauman seminaarista, päätyi hän pariksi vuodeksi opettamaan vanhalle koululleen.


Kun koulupäivä oli ohi, lähdettiin takaisin kotiin läpi näiden maisemien. 

Mainittakoon, että Matti on jo iso poika 82v. Aina ystävällinen ja mukava mökkinaapuri, jolta olen saanut oppia paljon.

Jos vanha Häkkilän kylä kiinnostaa enemmän, vilkaise täältä haja-asutusalueet: http://www.pohjois-savo.fi/fi/psl/liitetiedostot/Maakuntakaavoitus/PSMK/Selvitykset/kulttuuri_kunnittain/Rautalampi.pdf



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti