lauantai 1. heinäkuuta 2017

Suokonmäen näkötorni, Lehtimäki

Lehtimäki sijaitsee oikeasti korkealla mäellä, etten sanoisi vaaralla. Tämä ei kyllä ollut tiedossani ennen vierailuani paikkakunnalla 27.6.


Tie Kuortaneelta Lehtimäelle on kuin Pohjois-Karjalan maisemista. Pohjanmaan kuuluu olla aakeeta laakeeta vaan toisin myös on.


Lehtimäen mäkiasutus on keskittynyt maakunnan mittakaavassa huomattavien Suokonmäen ja Kirkonmäen lakialueille, jotka kohoavat yli 200 metriin merenpinnasta.

Suurin osa Lehtimäkeä kuului 1630-luvulla perustettuun Lappajärven emäseurakuntaan. Lehtimäestä muodostettiin Alajärven kappeliseurakunta 1859. Kirkko rakennettiin 1800-1808.

Mäellä seisova puukirkko on muodoltaan tasavartinen, sisäviisteinen ristikirkko, jonka ristikeskuksesta kohoaa kahdeksankulmainen, torniin päättyvä attikaosa. Kirkkosalin nykyasu on 1988-1989 korjauksesta. Erillinen kolmikerroksinen kellotapuli on rakennettu Abraham Hernesmaan toimesta 1835 ja yhdistetty kirkkoon solarakennuksella 1895. Vanha hautausmaa sijaitsee kirkon pohjoispuolella. 



Suokonmäellä asutusta on ollut jo mesoliittisen kivikauden aikana, noin vuosina 7400–4300 ennen ajanlaskun alkua. Pysyvä asutus saapui Lehtimäelle kuitenkin vasta 1500-luvulla.

Lehtimäen mäkiasutus on Etelä-Pohjanmaalle harvinainen esimerkki mäkiasutuksesta. Suokonmäki on kauas maisemaan näkyvä kiintopiste, jonka profiili erottuu taivaanrannasta etenkin pohjoisesta tultaessa.

Mäen laelle on talkoovoimin rakennettu näkötorni, jonka korkeus on 31 m. Korkeus merenpinnasta on 231 m.


Kyseessä ei olekaan mikä tahansa torni, vaan se on niin ulkoa kuin sisältä upeasti viimeistelty puuarkkitehtuurin ja kirvesmiestaidon näyte. Valtava työ, jolle lakkiani kohotan.


Tornista avautuu mahtavat näköalat niin Järviseudun kuin Ähtärin suuntaan.Vierailupäiväni oli sateisen harmaa. Hyvällä säällä tornista kerrotaan näkyvän seitsemän kirkon tornit.


Kyllä Suomessa on vielä metsiäkin.


Muusta Pohjanmaan järviseudusta poiketen asutus levisi alueelle Ähtärinjärven kautta sisämaasta päin. Pysyvästä asutuksesta huolimatta alue oli pitkään pohjalaisten ja satakuntalaisten nautinta-alueiden rajaseutua, jonne maakuntien välinen raja vakiintui 1700-luvulle tultaessa.


Valitettavasti minulla ei ole tietoa kuvieni kohteista. Kertokoot ne vain alueen maaseutumaisesta yleisilmeestä.


Lehtimäen asutus alkoi kasvaa 1700-luvulla tervanpolton ansiosta, ja 1800-luvulla tervanpoltto lukeutui alueen tärkeimpiin elinkeinoihin.


Uudempaa ja


vanhempaa asutusta.


Maanviljelys on alueen pääelinkeinoja.


Katsotpa minne päin hyvänsä näet maataloja.

 

Kesäkuun lopulla vihreyttä riittää. Suomeen liitetään aina sininen väri lukuisten järviemme mukaan. Enemmän voitaisiin  korostaa myös maamme vihreyttä.


Tornin vieressä on Lehtimäen kotiseututalo.



Lähteet:
TORSTAI, http://www.torstai-lehti.fi/2016/01/20/lehtimaen-makiasutus-on-etela-pohjanmaalle-harvinainen-asutustyyppi/
Museovirasto, http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4872



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti