perjantai 3. lokakuuta 2014

Linnaistensuo

Linnaistensuo on näyte eteläsuomalaisesta keidassuosta.


Suo kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Se sijaitsee Lahden  Kujalassa, Linnaisten mäen kupeessa.
Alueen pinta-ala on noin 200 hehtaaria.


Linnaistensuon suojelulla ja entisöinnillä on tarkoitus säilyttää pala alkuperäistä päijäthämäläistä suoluontoa.

"Keidassuon keskusta voi olla pari kolmekin metriä laiteita korkeammalla, viettokeitaissa suon ylälaita on korkein kohta.

Keidassuon märkiä painanteita nimitetään kuljuiksi ja niihin saattaa muodostua pieniä lampia. Rämemättäät eli kermit erottavat kuljut toisistaan. Kermit ja kuljut esiintyvät kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Kilpikeitaissa ne ovat siksi yleensä konsentrisesti eli suon korkeimman kohdan ympärillä. Eksentrisessä eli maastonmyötäisessä keidassuossa ne taas ovat yhdensuuntaisia. Allikko on kohosuolla oleva avovetinen vesiallas, kooltaan muutamasta metristä aina sataan metriin.

Suotyypeiltään keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa nevaa. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa rämettä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja korpia.

Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain sateesta, mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on siksi olemukseltaan ombrotrofinen." (Wikipedia)



Aiempaa suon kuivatusta varten kaivetut ojat on tukittu, ja ne ovatkin kasvamassa hiljalleen umpeen. Myös puustoa on raivattu keidassuolle tyypillesempään muotoon. 


Päälaji on kitukasvuinen mänty.


"Keidassuon ombrotrofisuus näkyy paljon elektrolyyttejä tarvitsevien kasvien vähäisyytenä, vaatimattomampia lajeja on sen sijaan runsaasti. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset varvut, jotkin sarat, suopursu sekärahkasammal. Keidassoiden mättäillä saattaa kasvaa jäkälää. Kermeillä voi kasvaa puita ja muuta rämekasvillisuutta, kuljuissa on rahkasammalta ja usein myös saroja. Ns. ruoppakuljuissa ei ole kasvillisuutta, vaan niitä peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa." (Wikipedia"




Rahkasammalta on useita lajeja ja värimuunnoksia. Se imee vettä itseensä jopa 20-kertaisen määrän kuivapainoonsa verrattuna. Näin sillä on suuri merkitys veden sitojana ja tulvien estäjänä.


"Keidassuon pesimälinnusto on tavallisesti niukka, korkeintaan 150 paria neliökilometrillä, kun se kangasmailla on alimmillaankin noin 200 paria. Tavallisimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, metsäkirvinen,liro, töyhtöhyyppä, kapustarinta ja kurki." (Wikipedia)


Tämän viikon  retkellä tapasin punarinnan, puukiipijän, variksen ja korpin. Suon poikki kulkevien pitkospuiden molemmissa päissä on metsän kätkössä talvisin lintujen syöttöpaikka. Talitintti oli kai jo odottelemassa ruokinnan alkua. Juuri nyt ajankohtaisesta hanhien syysmuutosta antoivat näytteen valkoposkihanhet. Nisäkkäistä esiintyivät vain oravat.


Keidassuot ovat monien hyönteisten elintilaa. Vielä lokakuun ensimmäisenä päivänä lentelivät sudenkorennot nauttien auringon lämmöstä.


Karpalot ovat hakusessa, mutta yrittäminen on sallittua.

  
Suon läpi kulkee uusitut hyväkulkuiset pitkospuut, jonka levennetyillä levähdyspaikoilla on tietoiskurasteja kansalaisten ja varsinkin alueelle poikkeavien koululaisryhmien sivistämiseksi. 


Reitille pääset polun molemmista päistä alle puolen kilometrin kävelyllä. Ja silläkin matkalla pääset tutustumaan keidassuolle tyypilliseen reunamaisemaan.

Täältä sen löydät:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti